
Eikö seura muka kelpaa, tyttö?
Tapahtuipa eräänä kauniina päivänä tai oikeammin lauantai-iltana, että olin matkalla junalla Tampereelta Helsinkiin. Ravintolavaunussa huomasin olevani aikamatkalla menneisyyteen. Istuin ravintolavaunun pöydässä yksin, kun puolisoni oli miestenhuoneessa. Paikalle horjahdellut eläkeikäinen, tukevassa humalassa ollut mies tulkitsi yksinäisyyteni, sukupuoleni sekä ehkäpä myös ehostukseni ja vaatetukseni kutsuksi liittyä seuraan. Vältin visusti katsekontaktia ja syvennyin puhelim

Naisella ei ole omaa nimeä
Avioiduin suomalaisittainkin myöhään, vasta 38-vuotiaana. Moni feministituttavani hämmästyi sitä, että päätin ottaa aviomieheni nimen. Tyttönimeni pitäminen ei olisi kuitenkaan ollut yhtään sen tasa-arvoisempaa. Tapa ottaa aviomiehen nimi avioon astuessa on Suomessa verraten uusi ja juontaa juurensa 1800-luvulle. Vuonna 1929 tämä nimenmuutos kirjattiin lakiin: vaimon oli otettava joko miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Kolmekymmentä vuotta sitten laki muuttui. Uusi sukunim

Kuka kelpaa jahdin kannelle?
Miksi emme voisi vain hyväksyä sitä, että naiset viehättyvät vanhemmista ja rikkaista miehestä, ja miehet taas parhaassa hedelmöitysiässä olevista nuorista naisista, kysyi mieheni. Sehän on vain biologinen tosiasia, jonka voimme feministeinä tunnistaa, tunnustaa ja ohittaa, hän jatkoi. Tähän väliin todettakoon, että täytin juuri 39 vuotta ja mieheni on minua vuotta nuorempi. Vanhat miehet ja nuoret naiset -ilmiö on populaarikulttuurissa enemmän kuin tuttu ja sille irvailtiin

Kuka saa huudella perääsi?
Patriarkaalisessa kulttuurissa eläminen tarkoittaa sitä, että naisen tulee sietää huutelua kadulla. Erityisen ikävältä ei-toivottu huomio tuntuu silloin, kun sen antaja on kohteen mielestä epämiellyttävä. Mutta pitäisikö tekijän olemuksella edes olla väliä? Kun kuuntelee naisten tarinoita "cat callingista", ovat inhottavimmat tarinat niitä, joissa on mukana ruma, väärän ikäinen ja (liian) päihtynyt mies. Olenkin kuullut nuoren naisen sanovan, että "huomiota tulee vääränlaisil

Lastauslaiturin raivotar
Lastauslaiturihan on sitä varten, että ostokset viedään tavaratalon ulko-oven välittömässä läheisyydessä olevalle lastauslaiturille, jonka jälkeen haetaan auto, joka yleensä peruutetaan lastauslaiturille, ja nostetaan todennäköisesti velaksi ostetut vanerikalusteet takapakkiin. Sitten kuski ja kumppanit autoon, kytkimen nosto, asiallinen poistuminen ja ruutu on vapaa seuraavalle. Ihan kaikille asia ei ole ollenkaan näin yksinkertainen. Koin tämän karvaasti viime lauantaina. O