Kuka saa huudella perääsi?
Patriarkaalisessa kulttuurissa eläminen tarkoittaa sitä, että naisen tulee sietää huutelua kadulla. Erityisen ikävältä ei-toivottu huomio tuntuu silloin, kun sen antaja on kohteen mielestä epämiellyttävä. Mutta pitäisikö tekijän olemuksella edes olla väliä?
Kun kuuntelee naisten tarinoita "cat callingista", ovat inhottavimmat tarinat niitä, joissa on mukana ruma, väärän ikäinen ja (liian) päihtynyt mies. Olenkin kuullut nuoren naisen sanovan, että "huomiota tulee vääränlaisilta miehiltä".
Jos oletetaan, että sama käytös ärsyttää eri tavoin riippuen miehen ulkonäöstä, iästä ja statuksesta, asettaa nainen itsemääräämisoikeutensa ja koskemattomuutensa arveluttavaan valoon. Vaikka kaikilla on toki oikeus valita kumppaninsa, mielestäni keskustelukumppanista lähtien, on erikoista ajatella, että vain tietynlaisilla miehillä on oikeus kertoa minulle pyytämättä ja etäältä, että olen heidän mielestään kaunis ja seksuaalisesti haluttava. On vaarallista antaa signaali, että tietyt ulkoiset standardit täyttävä ihminen saa erivapauksia, mitä naisten kohteluun tulee.
Lisäksi miehet etenkin humalassa ylairvioivat oman viehätysvoimansa, joten arviointia ei voi antaa heidän omiin käsiinsä. Lisäksi naisilla on eri preferenssit: miehen on mahdotonta tietää, ovatko he satunnaisen ohikulkijattaren mielestä viehättäviä, joten tilanne, jossa "oikeanlaista huomiota" saisi, on lähinnä teoreettinen.
Itse en ilahdu naapuruston juopporemmin huutelusta matkalla kuntosalille, mutta en riemastuisi siitäkään, että perillä kuntokeskuksessa joku kaunis ja hyvinmuodostunut adonis minulle pyytämättä ulvahtelisi.
Miesten spontaani itseilmaisu kaduilla on heidän omasta mielestään todennäköisesti usein vain harmitonta flirttiä. Minun mielestäni se on hyvinkin ahdistavaa, etenkin jos huutelijat muodostavat ryhmän ja koen olevani erityisen puolustuskyvytön.
Lähestymisen ei tarvitse olla edes huutelua: New Yorkissa vastaantulevat miehet kuiskaavat minulle seksistisiä kommentteja ohi kulkiessaan.
Minun on hyvin vaikea uskoa, että yksikään yksimielinen kanssakäyminen on saanut alkunsa näistä tilanteista. Siksi tämä tuntuukin vain yhdeltä alistamiskeinolta: minulla on oikeus puhutella sinua, oikeus merkata sinut.
Ei-toivottu lähestyminen on vallankäyttöä eikä sen ole tarkoitus johtaakaan mihinkään. Se kyllä tehokkaasti näyttää naiselle kaapin paikan.
Kohtaamani seksuaalinen häirintä tulee vähenemään ja loppumaan iän karttuessa, tiedän sen. Tuskin jään sitä kaipaamaan.
Ja jos et ole vielä nähnyt Rob Bliss Creativen aiheeseen liittyvää YouTube-videota Ison Omenan kaduilta, tässä se on.
