Naisella ei ole omaa nimeä
Avioiduin suomalaisittainkin myöhään, vasta 38-vuotiaana. Moni feministituttavani hämmästyi sitä, että päätin ottaa aviomieheni nimen. Tyttönimeni pitäminen ei olisi kuitenkaan ollut yhtään sen tasa-arvoisempaa.
Tapa ottaa aviomiehen nimi avioon astuessa on Suomessa verraten uusi ja juontaa juurensa 1800-luvulle. Vuonna 1929 tämä nimenmuutos kirjattiin lakiin: vaimon oli otettava joko miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Kolmekymmentä vuotta sitten laki muuttui. Uusi sukunimilaki antoi vaihtoehtoja. Puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai vain jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen.
Edistyksellistä, eikö totta?
Noin 70 prosenttia suomalaisnaisista päättää edelleen ottaa miehensä nimen. Tasa-arvostaan hehkutetussa Suomessa se on toden totta korkea luku, vaikka nimensä vaihtavien morsianten määrä onkin ollut selvässä laskussa. Naisen nimen valitsee omakseen vain ani harva avioituva pariskunta. Muissa Pohjoismaissa nainen pitää oman nimensä huomattavasti useammin. Norjassa tämä on jopa viranomaisten lähtöoletus.
Säilyttämällä tyttönimensä nainen viestii paitsi puolisolleen myös muulle maailmalle olevansa itsellinen ihminen, edistyksellinen feministi. Eikä edes tämä yleisessä käytössä oleva sana "tyttönimikään" ole aivan painotuksista vapaa sekään. Yksinkertainen ajatusleikki: "poikanimi" ei ole edes käsite. Mitä se edes tarkoittaisi? Miehellä on "nimi" tai "sukunimi", ja sillä hyvä.
Palataan tyttönimeen. Naisen tyttönimestä, tai syntymänimestä, mitä ilmaisua tässä nyt halutaankaan käyttää, ei koskaan saa feminististä. Naisen oma nimi on aina, jos ei äidin puolison niin sitten äidinäidin miehen sukunimi. Yleensä naisen isän nimi. Tasa-arvoisena itseään pitävä, heterosuhteesta syntynyt naimaton suomalaisnainen on siis lopulta aina siittäjänsä tai huoltajansa nimellä merkattu.
Jos minä olisin Pitkänsillan kupeessa sormukset vaihtaessani pitänyt oman syntymänimeni, olisin edelleen ollut isäni ja hänen sukulinjansa mukaan nimetty. Miten se olisi tehnyt minusta yhtään parempaa feministiä? Tämän nimen sain minä sentään itse valita.
Ymmärrän, että tämä teksti on tuskallisen heteronormatiivinen, sillä se kommentoi vain suomalaisten heteroparien avioitumista.
