Ahdistaako? Ei hätää! Empaattiset nuoremme pelastavat maailman

Kyllä nuoriso fiksuudessaan meidät pelastaa ilmastonmuutoksen ikeestä, toivoo moni, ja laittaa kädet ristiin. Minä en tähän usko. Ovathan nuoretkin ihmisiä.

Teinitytöt kikattavat ja hääräävät puhelimiensa kanssa, ottavat valokuvia, ovat kumartuneet jonkin ylle. ”Ei vittu!” Nikottelevaa naurua. Nyt joku on tosi hauskaa. Tupakansavu nousee ilmaan. Kun pääsen lähemmäksi, näen miehen kengät. Ne pilkistävät pensaan takaa. Niiden omistaja makaa selällään, silmät kiinni. Nukkuu humalaansa pois, lähiön kadun kivetyksellä, aivan tavallisena lauantaiaamuna.

”Tytöt hei, onko se mies kunnossa?” huudan lähestyessäni kolmikkoa.

”No on! Se on vaan tosi kännissä!” Lisää naurua ja uhmakasta röökin imemistä. Puhelimen kamera käy, pitkäkseen sammunut mies on loistava malli. Nuorten silmin varmaankin vanha ja ruma, hassun näköinen taju kankaalla. Ei ollenkaan aseteltu ilme.

Taidan olla aika vihaisen näköinen, koska mimmit alkavat perääntyä miehen luota. Tyttöjen kaitoihin muotihousuihin pujotetut koivet ovat kuin bambeilla, kun perääntyvät uhrinsa luota.

”Tytöt, kai te ymmärrätte että te ette saa kuvata ihmistä tuossa tilassa ja jakaa niitä kuvia mihinkään?” huudan perään.

”No ei tietenkään jaeta,” toinen vastaa nenäkkäästi ja sitten yhteensä alle kahdeksankymmentä kiloa tulevaisuuden toivoa ottaakin jo jalat allensa.

NYKYNUORISO UHRAUTUU -AJATUS ON VAARALLINEN

Jo ennen viimeisintä ilmastoraporttia olen monelta taholta saanut kuulla, miten nykynuoret, siis kokonaiset sukupolvet, ovat meitä huomattavasti fiksumpia ja empaattisempia. He välittävät toisistaan, ja ihanaa kyllä myös tuntemattomista! Ennen kaikkea nämä Y-sukupolven edustajat ja heitä nuoremmat eivät ole materialisteja. He eivät laisinkaan välitä maallisesta turhuudesta, ovat sen seireenin kutsulle suorastaan immuuneja. Eivät halua mitään, mitä edeltävät polvet hamusivat. Näiden valaistuneiden ihmisolentojen uhrimielelle itse Jeesus Kristus olisi kateellinen. Nämä lapset kun eivät vaadi itselleen mitään ja ovat riemumielin valmiita elämään vanhempiinsa verrattuna todella askeettisen elämän.

Nuorisomme siis tulee kuluttamaan niin, että meidän ja vanhempiemme tekemät tuhot jos eivät nyt tule tekemättömäksi, ainakin estävät pahimpien uhkakuvien toteutumisen. Pojasta polvi paranee. Ja tytöistä, ja muunsukupuolisista.

On moraalisesti väärin ja älyllisesti tyhmää ajatella nuorisoa jonain vapaudu vankilasta -korttina. Ennen kaikkea tämä on vaarallista. Optimistien mielestä nuoriso kuin Vapahtaja, joka lunastaa syntimme ja tekee kaiken jälleen ehjäksi ja puhtaaksi. Ja ehkä jos ne reippaat ja järkevät nuoret suostuvat lomillaan syömään puunkuorta ja juomaan lähdevettä kansallispuistoissa, jonne ovat ensin perintöpyörällään pyöräilleet, me vanhemmat polvet saamme vielä ainakin kerran vuodessa lentää etelän aurinkoon rentoutumaan! Me voimme siis rentoutua ja jatkaa entiseen malliin.

Miksi ihmisen ahneus maagisesti katoaisi yhdessä sukupolvenvaihdoksessa, kun kaupallisuus läpäisee kaiken? Kun äidit ja isoäidit viime viikonloppuna tohottivat omaan napaan tuijottamisen ja turhan kuluttamisen mestarikurssille eli I LOVE ME -messuille Helsingissä, saattavat nuoret kyllä pitää juuri tätä kyseistä tapahtumaa nolona, mutta ei se tarkoita, etteivät he itse haluaisi elämyksiä ja kulutushyödykkeitä.

Miksi aivoiltaan vielä täysin rakentumattomat parikymppiset osaisivat tehdä päätöksiä, jotka ovat koko ihmiskunnan kannalta pitkäjänteisiä ja kestävän kehityksen mukaisia, kun ei se onnistu meiltä aikuisiltakaan? Mikä saisi kaikki tai edes tarpeeksi suuren joukon nuorista aikuisista yhtäkkiä toimimaan eri tavoin kuin vanhempansa? Teineistä puhumattakaan.

Ilmastosta ja ympäristöstä on puhuttu ennenkin, uutisoitu näyttävästi ja oltu ihan aidosti huolissaan, mutta eiväthän 1970-luvun öljykriisi ja 1980-1990-lukujen happosateetkaan tehneet suomalaisista maltillisemmin kuluttavia kansalaisia. Päinvastoin, leivänkin leipomista varten piti joka kotiin ostaa oma koneensa.

MUTKU IHAN SAMA

Tuotantoeläinten tilasta, eettisestä ruoantuotannosta ja hiilijalanjäljestä kyllä jaksetaan kirjoittaa lehtiin ja tehdä dokumentteja ja yhdentekeviä somepäivityksiä, mutta onko sillä mitään merkitystä, kun edes Stockmannin Herkun lihatiskin nuori myyjä ei tiedä, mistä ja minkä maalaisesta eläimestä tiskissä lötköttävä jauheliha on valmistettu?

Ravintoloissa nuoret tarjoilijat hämmästyvät aidosti joka kerta, kun kysyy, onko kala MSC-sertifioitu tai miltä vesiltä se on pyydetty. Ja kun elintarvikealan työntekijät osaavat vastata näihin kysymyksiin lähinnä loksauttamalla leukansa auki, mitä voi odottaa tavalliselta kuluttajalta?

Väitän, että vegaaninuoria ja harvoja muita tiedostavia lukuunottamatta kriittinen massa nuorista ei tiedä eikä ennen kaikkea ole kiinnostunut edellämainituista asioista, siis ruoan alkuperästä ja tuotanto-olosuhteista, ja sama pätee vaatteiden ja muiden itsebrändäykseen tarvittavien kulutushyödykkeiden valmistukseen. Tiedostavimmatkin vegaaninuoret usein polttavat tupakkaa, mikä taas on kaukana ilmastoteosta. Ja käsi sydämellä, miettiikö sinun teinisi ikinä sitä, mistä hänen viihde-elektronikkansa metallit on mainattu, kenen käsin ja missä olosuhteissa? Harva aikuinenkaan sitä osaa, tai haluaa, miettiä.

Halun lisäksi tarvitaan myös kykyä ajatella ja toimia. Viikonlopun Hesarissa aina niin kivassa katukyselyssä suomalaisilta kysyttiin, millaisia ilmastotekoja he ovat tehneet. 24-vuotias Halice kertoi ”yrittävänsä olla roskaamatta luontoa”. Kun luonnon roskaaminen sekoittuu ilmastotekoon, saa olla aikamoinen ajatusninja, että voi käsi sydämellä sanoa, että kyllä Halica kavereineen tämän homman hoitaa.

Ja miten paljon toivoa on näissä tytöissä, jotka sitä sammunutta setääkin puhelimellaan kuvasivat? Mikä on se todennäköisyys, että näistä julmista lapsista kasvaa tekoihin asti empaattisia ja ympäristötietoisia, aktiivisia toimijoita? Se on olematon, parhaimmillaan hyvin pieni.

Ikävä kyllä vastuu ja velvoite toimia on meillä aikuisilla, poliitikoilla ja liike-elämällä, ja se vastuu pitää kantaa nyt.

Ja niistä happosateista vielä. Ne voitettiin kyllä meillä, mutta nyt ne satavat maahan Aasiassa.

#ilmastonmuutos #Empatia #Nuoret

Blogejani
Arkisto
Tunnistein
No tags yet.